Tehtävänä on avata Eilan 10 SLOW-piirrettä ja peilata niitä ISO:n henkilöstöpalikan vaatimuksia vasten.
Otin esille ISO:n vaatimukset resurssien hallinnasta = luku 6.
Päävaatimukset siellä ovat:
on määritettävä ja hankittava resurssit, joita tarvitaan toiminnan toteuttamiseen ja parantamiseen sekä asiakastyytyväisyyden lisäämiseen
henkilöillä täytyy olla pätevyys, se pätevyys määritettävä
huolehdittava koulutuksesta pätevyyden saavuttamiseksi
varmistettava, että henkilö on tietoinen työtehtäviensä merkityksestä ja tärkeydestä sekä siitä, miten ne vaikuttavat laatutavoitteiden saavuttamiseen
Sitten katselin Eilan 10 piirrettä:
Eettisyys, vastuullisuus ja kestävä kehitys
Myönteisyys, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen
Ei ole laiskuutta, vaan tehdään asiat mahdollisimman hyvin
JNE
Kun noita 10 piirrettä sitten katson ISO:n vaatimuksia vasten, niin vastaus näyttää olevan joka kohdassa saman suuntainen, toistuvaa jankutusta. Katso vaikka:
EETTISYYS: eettisesti oikeat henkilöt on saatava, eettisyyden suhteen pätevyydet on määritettävä, on huolehdittava eettisyyden kouluttamisesta, henkilöiden on tiedostettava eettisyyden merkitys omassa työssään
MYÖNTEISYYS: myönteiset henkilöt löydettävä, myönteisyyden suhteen pätevyydet määritettävä, huolehdittava myönteisyys-koulutuksesta, tiedostettava myönteisyyden vaikutus
JNE
Ei tämä nyt oikein minulta luista! Tuntuu vähän kummalliselta.
Olenko väärillä jäljillä, ymmärtänyt tehtävän väärin?
Hei, auttakaa minua! Kommentoikaa!
Onko teidän kotitehtävänne lähtenyt sujumaan?
Onkohan minulla väärät 10 piirrettä? Muistelen, että eilen oli esillä lista, jossa ”eettisyys” oli numero kaksi?! Oliko kyseessä jokin toinen listaus?
Terveisin
Herkko
Itse en ole vielä päässyt kotitehtävään käsiksi, mutta ehkä voisit tarkastella sitä, miten Eilan listaamat asiat korreloivat standardin vaatimusten kanssa. Eli löytyykö sieltä myönteisyys jollakin tavalla ilmaistuna, löytyykö eettisyys? Tuo ISO voi olla vähän hankala tämän tehtävän kannalta, tarvitaan ehkä jotain luovaa lähestymistapaa. Muuta en valitettavasti keksi tähän hätään, toivottavasti tästä on jotain apua.
Torstaiterveisin
Markus
Moro vaan Markus ja muut!
ISO:n puolelta ei paljoa eettisyyttä löydy, sen vaatimukset ovat liikkeenjohdon perusasioita eli tyyliin ”on oltava sitä ja tätä”, miten sitten se ”sitä ja tätä” on ratkaistu, on organisaation oma asia, eettisesti tai epäeettisesti, kunhan vaan toimitaan lakien ja asetusten sisällä.
Laatupolitiikassa organisaatio voi todeta kyllä jotakin vaikka eettisyydestä tai jostain muusta SLOW-asiasta. Laatupolitiikassa pitää nimittäin näkyä ainakin seuraavat kolme asiaa: 1. suhtautuminen asiakkaaseen ja asiakkaan vaatimuksiin, 2. suhtautuminen jatkuvaan parantamiseen, ja 3. jokin päämäärä, josta voidaan vetää tavoitteet organisaatiolle.
Yritän pohtia asiaa vielä luovalla tavalla, katsotaan.
Kiitos vinkeistä!
Herkko
inusta Markuksen kommentit osuivat asian ytimeen.
Tässä joitakin mieleeni tulleita pointteja, vilkaise voisiko näistä keriä jotakin eteenpäin?
1-kohdassa voisi pohdiskella, milloin asiakkaalle voi antaa slow-palvelua (vrt. puhelinoperaattori, rentoutushieronta, opetus, vanhustenhoito, pikaruokaketjun myymälä, gourmetravintola (hitaasti kasvanutta ruokaa, nopeasti kokattuna ja ripeästi tarjoiltuna…) jne.)
2-kohdassa voisi pähkäillä, voiko slow-periaatteita ujuttaa jatkuvan parantamisen prosesseihin tms.
3-kohdassa voisi miettiä, tähdätäänkö organisaation päämäärään slowlla, flowlla - vai kvartaalikiireellä yms.
Oikeastaan olisi kiinnostavaa tuumailla, sopiiko slow-ajattelu tai slow-toiminta ollenkaan näihin laatu- tai mittaristokehikkoihin?
Sopiiko slow vain elämään, muttei työelämään… Saisiko slowsta lisää laatua? Voidaanko visioida slow-laatutyökalua?
Mikä on slown (laatu)/(laskenta)kaava? Onko toimintoon käytetty aika oleellisempi kuin saavutettu tulos? Matti googlaili kokoontumisessa
viimeksi slow-analyysejä; ehkäpä niistä voisi irrota jotakin kiinnostavaa - jos Matti ehtii penkoa niitä vielä tarkemmin?
Kun pyöritellään tätä kehikkokasaa, ehkä sieltä löytyy se punainen langanpätkä, jonka voimme ottaa tarkemmin luupin alle
- kunhan on ensin pengottu ja myllerretty.
Mietintäterveisin
Leena
Kiitos Leena!
Yritin ilmeisesti soveltaa liian tiukasti ISO:n vaatimuksia meidän SLOW-ajatteluun.
Nuo sinun ajatuksesi:
1-kohdassa voisi pohdiskella, milloin asiakkaalle voi antaa slow-palvelua (vrt. puhelinoperaattori, rentoutushieronta, opetus, vanhustenhoito, pikaruokaketjun myymälä, gourmetravintola (hitaasti kasvanutta ruokaa, nopeasti kokattuna ja ripeästi tarjoiltuna…) jne.)
2-kohdassa voisi pähkäillä, voiko slow-periaatteita ujuttaa jatkuvan parantamisen prosesseihin tms.
3-kohdassa voisi miettiä, tähdätäänkö organisaation päämäärään slowlla, flowlla - vai kvartaalikiireellä yms.
taitavat antaa enemmän pontta pohdiskelulle.
Yritän niistä eteenpäin.
Terveisiä muuten landelta: tulimme iltapäivän alussa mökille, vietämme aika usein juuri torstain loppupäivästä sunnuntain puoleen päivään maaseudun rauhassa. Täällä on aikaa pohdiskella vaikkapa SLOW-ajatuksia. Täällä ei ole ketään (vain suloinen pikku-vaimoni ja minä), on hiljaista, lähin asukas on kolmen kilsan päässä, jäniksen ja valkohäntäpeuran jälkiä oli piha täynnä kun tultiin, lunta on satanut ja sataa hissukseen koko ajan, pakkasta on viisi astetta, huomenna täytyy tiputella lunta katoilta. Onneksi laajakaista toimii.
Terveisin
Herkko
Moro vaan! Yritin taas eteenpäin. Seuraavia ajatuksia tuli (numerointi Leenan vinkeistä):
1. Annetaan asiakkaalle, mitä asiakas pyytää, mutta myös sitä mitä asiakas tarvitsee, vaikkei asiakas sitä vielä tajuakaan (pyyntö ja tarve eivät ole samoja asioita) . Se tarve voisi olla SLOW-ajatuksia asiakkaan toimintaan, ideointia asiakkaan hyväksi, eduksi.
2. Organisaation oman toiminnan parantaminen voisi suuntautua henkilöstön tyytyväisyyden lisäämiseen, sisältäisi SLOW-ajatuksia. SLOW lisää henkilöstön tyytyväisyyttä ja sen kautta organisaation aikaansaannoksia (jos organisaatio osaa hyödyntää).
3. Päämäärä voisi olla vaikka ”maailman paras työpaikka” – riippumatta asiakkaista ja tuotteista (palveluista), kunhan samalla toteutuu riittävä kannattavuus eli siis kaikki huomio henkilöstön tyytyväisyyteen.
Kyllä SLOW-ajattelu sopii paitsi yksityiselämään, niin myös työelämään. Voi olla jopa niin, että SLOW on tärkein työkalu saada henkilöt tulevaisuudessa sitoutumaan työelämään. Se organisaatio, joka tämän ensimmäisenä tajuaa, on vahvoilla.
SLOW’n tasoa on vaikea mitata numeroilla, parempi olisi itsearviointi (mitenkähän Good place to work –kilpailussa arviointi tapahtuu?)
Katsoin Googlea:
Etiikka ja moraali käsitetään usein lähes synonyymeiksi. Ne erotetaan kuitenkin joskus niin, että etiikalla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jonka pohjalta ihminen suhtautuu moraalisiin kysymyksiin.
Moraali viittaa vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä (kuvaileva käyttö), siihen mikä on oikein ja väärin (normatiivinen käyttö) sekä etiikkaan eli moraalifilosofiaan. · Etiikka on periaatteellisempaa, jopa filosofista pohdiskelua hyvästä elämästä.
Esim. "Heikompia pitää auttaa", "Ihmisen tulee elää niin, että ei tee toisille pahaa vaan pyrkii auttamaan muita", "Puhtain asein puhtaan asian puolesta" ja "Lähimmäistä tulee rakastaa" ovat esimerkkejä erityyppisistä eettisistä periaatteista.
· Moraali on käytännöllistä oikeiden ja väärien tekojen erottelua.
Esim. "Abortti on väärin", "Liikennesääntöjä ei saa rikkoa", "Onnettomuuden uhria tulee auttaa", "Kaupasta ei saa varastaa" ja "Koulun alueella ei saa polttaa tupakkaa" ovat esimerkkejä erityyppisistä moraalisista kannanotoista
Yritin pohtia myös, mikä olisi ”ääriesimerkki” SLOW-ajattelusta, mutta ei se vielä oikein irronnut.
Terveisin
Herkko
